perjantai 5. kesäkuuta 2015

Mökkikoira

Voihan harmituksen hävikkipulla. Aina ei mee nallekarkit tasan. Ei tullut miulle pentua mäntsälästä. Harmitti todella kovin, mutta luotan tähän kasvattajaan niin paljon, että uskon tämän olleen oikea päätös. Ehkä tämä oli kohtalo, jonka kuului mennä näin. Ehkä se seuraava pentu on se super pentu, mikä on täydellisin pentu minkä voin ikinä saada.

No aina ei voi voittaa. Kesä on tullut ja kesälomakin lähestyy. En oikein ole jaksanut metsästellä uusia pentueita, koska tuntuu siltä, että yhtä hyviä yhdistelmiä ei enää löydy. :D Varmasti löytyisi jos jaksaisin vain etsiä. Nyt kuitenkin on taas rutkasti aikaa keskittyä vain Lakeen ja yhdessä touhuamiseen. Olen yrittänyt kaivaa Lakelta paimennusviettiä esiin, koska kaveri vinkkasi pallopaimennuksesta, että se on hauskaa hommaa. Minusta kuitenkin tuntuu, että Lake ei oikein hoksaa sen ideaa. Eiköhän tässäkin harjoittelu tee mestariksi.

Tältä näyttää meidän mökin ''takametsä''..
Ollaan käyty nyt melkein joka viikonloppu mökillä. Siellä Lake saa uida niin paljon kuin sielu sietää ja jahdata sorsaa jos toista. Laken mielestä meidän mökin rantaan ei saa tulla ainuttakaan vesilintua. Ei edes joutsenia. Onneksi ollaan laitettu koiralle aina pelastusliivit päälle mökille tultaessä, koska sorsat näyttäisi olevan sen verran viekasta eläimistöä, että ne häiritsee ihan tahalleen koiraa rannassa ja sitten ui aina kauemmaksi ja taas rantaan takaisin. 

Osallistuttiin Laken kanssa LPKY:n järjestämiin Rally-toko kisoihin. Saatiin 95-pistettä mikä on mielestäni erittäin hyvä. Yhden pisteen virheitä saatiin taluttimesta, koira oli vino, kaksi kontrollivirhettä ja yksi ohjaajan virhe. Lake oli tosi omituisella päällä siellä kisoissa. Minun oli erittäin vaikea motivoida koiraa. Lelu ei kiinnostanut. Nakki ei kiinnostanut niin paljon kuin yleensä ja koira olisi vain juossut autoon. Ehkä miun jännitys heijastui vähän koiraankin. Harmi kyllä, että kisoja on niin vähän tässä lähistöllä. Ja ALO-luokat on kaikki täynnä. No ehkä nyt kesän ja syksyn aikana päästäisiin useampiin kisoihin osallistumaan.

Miulla on ollut nyt myös yhdet pääsykokeet Helsingin yliopistoon maataloustieteisiin. Koe meni ihan hyvin ja tulokset julkaistaan heinäkuun alussa. Ensi viikolla olisi myös Saimian sairaanhoitajan pääsykokeet. Olisi kyllä kiva päästä jo opiskelemaan, kun alkaa tämä välivuosi jo hiukan tympiä. Jos pääsisin opiskelemaan, niin saisin taas otettua askeleen eteenpäin elämässäni eikä tarvitsisi olla tällaisessa välikössä. Heinäkuuta odotellessa.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Toukokuun tupsahdus

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu? No kyllä se vaan tuli. Viikossa.
Kevät on kivaa aikaa. Meidän piha on remontoitu viime keväänä ja sen myötä meille tuli isompi nurmikkoalue. Ihan parasta treenata tuossa pihalla kohta täysin vihreällä nurmella!

Mie ilmotin miut ja Laken ensimmäisiin Rally-Toko kisoihin, jotka järjestetään Lappeenrannassa 17.5. Vähä jänskättää miten se seuraamine menee, mutta hyvää kokemusta se ainakin on. Kisat järjestetään isolla hiekkakentällä, eli siellä ei ole agilityesteitä häiriönä, mikä helpottaa miun ohjaamista ja Laken liikkumista huomattavasti.

Kävin taas tiistaina katsomassa ja ihastelemassa pentuja siellä Mäntsälässä. Pennut oli jo 5 viikkoisia eli oli jo aika tohina päällä. Ne oli super ihania, ei voi muuta sanoa. Toivon suuresti, että saisin tästä yhdistelmästä pennun, koska uskon, että ne kasvavat juuri sellaisiksi koiriksi, jollaista etsinkin. Iloinen, sopusuhtainen ja toimintakykyinen ja sellainen joka ei hajoa ohjaajan pienestä virheestä. Sellainen joka tekee täysillä sen mitä ollaan tekemässä. Kaikki tai ei mitään. Mutta kuitenkin sellainen, mikä osaa rauhoittua rauhoittumisen hetkellä. Ehkä sellainen minäkin olen. Etsin sellaista mukavaa harrastus-, ja kaverikoiraa meidän tiimiin (en tykkää sanasta lauma, koska mie+Lake ei olla mikään susilauma). Mutta, jos pentua ei tule nyt, niin odotan sitten jotain toista yhdistelmää, tältä kasvattajalta, mikä olisi sopiva minulle. Tai eihän sitä tiedä milloin ja mistä se oikea koira tupsahtaa eteen. Minusta tuntuu, että olen löytänyt sellaisen kasvattajan jonka kanssa haluan olla tekemisissä rest of my life.
Lievitän miun pentukuumetta kattomalla Laken pentukuvia <3



Lake oli iskän pieni apuri uuden mökin rakennuksessa.
Perjantaina meillä oli taas rally-tokotreenit. Mukavaa oli syödä ja treenata samalla. Minulla oli silloin synttärit, joten päätin viedä kahvipöydän herkkuja treenikavereillekin. Laken ja miun yhteistyö sujui hyvin. Lake jaksoi keskittyä yllättävän hyvin, mutta ne agilityesteet.. Meidän pihalla koira toimii ilman mitään moitteita, kulkee vierellä ja tekee pyydetyt liikkeet, kun taas hallilla saa pitää koiraa kokoajan hyppysissä, ettei se menisi esteille. Käy vähän Lakea sääliksi, kun toinen on niin innoissaan vieläkin agilitysta. Pitää kai rakentaa pihalle jotain suoraa pätkää ja putkea, jotta Lakella olisi jotakin hauskempaa tekemistä, kun vain seurata tylsistyneenä omistajan vasemmalla puolella ympäri ämpäri takapihaa.
Minä olen nyt innostunu iha hurjasti koiratanssista. Itse olen harrastanut joitakin vuosia showtanssia ja koiratanssi olisi oiva mahdollisuus päästä yhdistämään koira ja tanssi. Tätini linkkasi minulle videon jonka katsottuani minulle syttyi pieni ajatus, että mitäs jos myö lähdettäisiin Laken kanssa tekemään sellaista! Nyt kuitenkin ollaan harjoiteltu jo jotain pieniä liikkeitä ja  nauroin yksin ajatukselle, että jos joku näkisi meidät ''treenaamassa'' meidät leimattaisiin ihan hulluiksi. Tai sitten haudataan koko koiratanssi-idea ja keskitytään vaan niiden pyykkien ottamiseen pyykkikoneesta. Taisin joskus ymmärtää väärin lauseen: ''Bordercollien kuuluu osallistua kodin askareisiin''. Lake pieni kätyri.
Käytiin tapaamassa kaverin uutta kissaa. Kissa pelkäs.
Ilmotin miut ja Pesosen myös lauantaina 9.5 oleviin agilitykisoihin. No, ne ei mennyt niikuin strömssöissä. Kahdelta agilityradalta hylyt ja hyppäriltä kielto. Taidettiin ehkä molemmat, ohjaaja sekä koira olla hukassa alkuradoilla. Ensimmäiseen rataan en kyllä ollut yhtään tyytyväinen. Pesonen lähti kuin tykistä ammuttu ja ohitti kakkos esteen ja posotti suoraan kolmoseen muuria päin. Ei siis hypännyt sitä, vaan meni päin. Lähettiin saman tien sitten pois kentältä. Toiseen rataan kosahdettiin putkeen. Mietin sitä jo rataantutustumisessa, että putki on liian lähellä, mutta yritän silti ohjata koiran esteelle. No en onnistunut. Putki sinne tänne, ei meidän menoa haitannut! Oli kiva suorittaa koko rata ja hyvillä mielin päästiin loppuun asti. Hyppärillä sitten tuli tosiaan se kielto kepeiltä, kun Pesonen meni väärään väliin. Omasta mielestä annoin paljon tilaa koiralle hakea kepit ja vielä mietin sitä, että kaarran mahdollisimman loivasti toiselle puolelle. Pesonen meni väärään väliin, otettiin kepit alusta ja matka senkuin jatkui! Taitava Pesonen. Seuraavia kisoja odotellessa.



Grillauskamu!

Kuten kuvasta näkyy, minulla on myös muutakin elämää. Muunmuassa syöminen on kivaa.
Varsinkin Lappeenrannan uudessa Amarillossa.


Ostin Lakelle Hurtan y-valjaat 15e. Not bad!



Niin. Taas meni ikuisuus edellisestä tekstistä, kun on ollut niin paljon kaikkea. On pitänyt lukea pääsykokeisiin, touhuta koiran kanssa ja käydä töissä. Eli ei jää aikaa aukaista läppärin kantta ja alkaa kirjoittamaan. No jos kesän tullessa sitä ehtisi hiukkasen enemmin kirjoitella kuulumisia! Adios Amigos!

torstai 23. huhtikuuta 2015

Crazy something normal

Huh heijaa, sainpas avattua läppärin vihdoin ja viimein. On ollut niiiin paljon tekemistä, että ei oikein ole koneella jaksanut istua. Mistä alottaisin?
Pari viikkoa sitten käytiin Juulin ja koirien kanssa höntsäilemässä Hovarin kentällä. Harjoteltiin Laken kanssa seuraamista ja Juuli naksutteli vieressä, silloin kun koira oli oikeassa kohdassa. Lake on tainnut pikkuhiljaa hoksata sen, että missä kohtaa kuuluu seurata. Leikittiin siellä niin paljon, että illan rallytoko-treeneissä lelu ei kiinnostanut enää yhtään. Lake kun tiesi, että nakkiakin on saatavilla, niin miksi turhaa leikkiä, kun se ei ole se super palkka. Rallytoko-treenit meni aika hyvin. Koira sai purettua päivällä ylimääräiset energiat pois ja jaksoi ehkä vähän paremmin jopa kuunnella minua. Tietysti aina hallille meno on se kiva juttu Laken mielestä, niin pitihän siellä vähän olla täpinöissä.
Laken mielestä miun sormi oli nakki.
Käytiin myös seuraavalla viikolla treenailemassa samaisella kentällä. Oli kyllä tosi kivat treenit. Harjoiteltiin ryhmäpaikkamakuuta ja seuraamista siinä samalla. Pieni tovi Lakella meni, ennenkuin se innostui uudelleen lelusta. Lake oli sitä mieltä, että lelut ei ole häntä varten. No, jos Lake ei leikkinyt miun kanssa, niin miusta oli kiva heitellä palloa sitten Juulin bc-muorille. Ihania koiria kaikki. Tapasin myös Sinin Berninpaimenkoiran. En ole varmaa ikinä päässyt silittämään niin isoa koiraa. Benno oli saman oloinen luonteeltaan kuin Lake. Uudet ihmiset eivät olleet niin mielenkiintoisia kuin omistaja. Mutta tosiaan, mukavat treenit oli, ja kesää odotellessa, kun saadaan kunnolla porukkaa treeneihin, niin niistä varmasti tulee mukavia.
Paikkamakuu onnistuu!
Lauantaina 18.4 oli Nina Jänttin luento koiran eleistä. Se oli kyllä mielenkiintoinen. Uutta en oppinut, mutta asioita tarkastelee nyt hieman toisesta näkökulmasta ja koin kyllä sellaisia ''ahaa, kiinnitänpä tähän käytökseen enemmän huomiota''- kokemuksia. Luennolla käytiin myös läpi pennun kehitysvaiheita ja totta puhuen, en malta oottaa, että pääsen myös itse joskus pennun kanssa tekemään kaikkea sellaista, joka kehittää pennun taitoja kaikin tavoin.
Trimmasin Laken kevätkuosiin
Samaisena viikonloppuna olisi ollut Lappeenrannassa 3-lk agilitykisat. Lauantaina oli minit ja medit, mutta luento oli juuri niiden päällä, niin en ehtinyt mennä itse kisaamaan. Sunnuntaina kävin katsomassa maksien mittelöitä. Taso oli kova ja ei sieltä muuta otettu kuin 0 ja hylkyjä. On niitä isojen koirien kisoja aivan erilaista katsoa, kuin esim minejä. Voisiko sanoa, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli näissäkin kisoissa. Aika hauska se, kun vaikka menin yksin kisoihin, niin silti sieltä löytyi paljon tuttuja, kenen luokse meni juttelemaan ja katsoi niiden kanssa kisoja.
(c) Sini Kaartinen
Nakkia taskussa. (c) Sini Kaartinen
Maanantaina oli eläinlääkäripäivä. Varasin Lakelle hammaskiven poiston. Aika rauhallisesti Lake oli siellä ennen kuin päästiin sinne eläinlääkärin huoneeseen. Vaikkakin olin laittanut sille kuonokopan jo valmiiksi, eikä se ihme kyllä sitä yrittänyt mitenkään repiä pois. Kuonokoppa siksi, että Laken ollessa pentu, sillä oli kai silmätulehdusta ja yksi eläinlääkäri päättikin tutkia pennun hieman kovemmin ottein, jolloin sitten eläinlääkäripelko oli taattu. Ollaan kyllä käyty ihan muuten vain hengailemassa eläinlääkärillä ja olen antanut muiden ihmisten koskea ja antaa nameja koiralle koiran ehdoilla, joka on tuottanut jo vähän tulosta. Lake menee jo itse omatoimisesti ihmisten luokse, eikä ole enää sellaista kauheaa epäilyä vieraita kohtaan.
Nukutettuna.
Hammasoperaation jälkeen menin hakemaan koiraa ell pois, kun eläinlääkäri kutsui minut katsomaan koiran hampaita. Hän sanoi, että siellä ei ollut hammaskiveä paljon, vain jotain värjäymää, jonka ne rapsutteli pois. MUTTA yksi etuhampaista oli lohjennut juureen asti ja se pitäisi kuvauttaa ja poistaa... En varmasti mene enään ikinä eläinlääkäriin, kun aina sieltä tulee jotain surkeita uutisia. :D Onneksi tämä etuhammas ei kuitenkaan ollut kipeä, eikä se ollut akuutti tapaus, joten syksymmällä sitten jos sen veisi poistettavaksi. Lake oli kyllä niin tokkurassa sen operaation jälkeen vielä seuraavaan iltaan asti, mutta jo tänä aamuna koira oli normaali. Hyppäsi aamulla viereeni sänkyyn ja oli rapsuteltavana siinä. Ihana Lake <3

Eilen tiistaina lähdin kaverini kanssa Mäntsälään katsomaan pentusia. Ei voi muuta sanoa, kuin että ne oli aivan valloittavia pieniä pentuja. Tapasin myös pentujen emän, joka hoiti hyvin pentuja ja oli meille erittäin ystävällinen, vaikka rapsuttelimme hänen pentujaan. Emän isä oli meidän kanssa siinä. Tämä herra oli kyllä sellainen pakkaus, että en varmasti _iki_maailmassa_ ole nähnyt niin iloista ja ihanaa koiraa. Se luonne ja se koko koira muutenkin. Sanonpa vain, että jos emän luonne periytyy, niin pennuista tulee aivan mahtavia koiria. Se kokonaisuus niissä koirissa oli 10/10. Eloisia, iloisia, avoimia, mutta osasi silti olla rauhallisesti, sopusuhtaisia. Huh, minulle jäi myös todella hyvä mieli kasvattajan tapaamisesta. Osaava, ammattitaitoinen ja sellainen, joka haluaa koirien parasta. Luotettava. Sellainen jokaisen kasvattajan tulisi olla.

Tänään kävin kaverini kanssa laavuilemassa Hämmänauteensuolla. Luonnossa liikkuminen on kyllä aina niin mukavaa. Siellä tuuli aika kovin, joten notskin tekeminen oli hiukan haastavaa, mutta saatiin kuin saatiinkin se syttymään. Luonnossa liikkuessa aika vain hurahtaa. Tuntui siltä että olimme vain tunnin siellä, mutta 2h hurahtikin aika nopeasti. Keväämmällä pitää ehdottomasti lähteä retkeilemään Repovedelle. Se on varmasti sellainen paikka, joka erityisen ainutlaatuinen. Voi kun pääsisi joskus Lappiin ruska-aikaan vaeltamaan. Se on sellainen, jonka haluaisin joskus kokea.

Illalla meillä oli agility treenit. Pesosella oli sellainen päivä, että hän ei kuuntele, posotti vain päättömästi eteenpäin ja räksytti. Pesosella oli siis huono treenipäivä.. :D Nooo, meinasin ottaa toukokuulle taas kuukausikortin, jotta ehtisi vielä hiomaan ja treenaamaan vaikeampia kohtia ennen kesää.

Oli kyllä tosi kiva, kun aurinko paistoi vielä taivaalla, kun treenit loppuivat. Haluaisin kyllä jo niitä lämpimämpiä kelejä, kun ei enää takkia tarvitsisi käyttää. Olenkin sanonut, että kesä on silloin, kun voi suoraan sängystä yöpaita päällä mennä pihalle eikä tule kylmä. No niitä kelejä odotellessa. Pyysin myös toukokuulle melkein jokaiselle viikonlopulle joko la tai su vapaaksi, koska on niin paljon agikisoja. Se hyvä puoli tuossa työpaikassa on, että harrastukset saa aika hyvin ujutettua työn ohelle.
No eipä tässä kai muuta, kaikki asiat ja tapahtumat tuli yhteen romaaniin. Ensikertaan!

torstai 9. huhtikuuta 2015

Metsäkoira

Lappeenrannan all breed dog show, se oli tämän viikonlopun teema. Oli kyllä aika huippua kaikinpuolin ja mitä erikoisin kokemus oli mennä jopa itse terrierikehään. Se jos joku oli kokemus sanon minä. Kiitos suuresti Maija, että päästit miut, kokemattoman ihmisen sinne ja annoit minulle mahdollisuuden tunnustella näyttelyitä. Ehkä jopa pieni into mätsäreihin saattoi syttyä.
Maanantaina, eli Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyiden toisena päivänä, tapasin siellä paljon tuttuja. Kyllä huomasi oman rodun olevan näyttelyissä, kun sai käydä jututtamassa yhtä sun toista tuttua kehän laidalla. Myös tutut koirat pärjäsi, mikä oli mahtavaa!
Tiistaina kävin tapaamassa ystäväni Bordercollie pentua, sitä ei tosin olisi pitänyt tehdä. Pentukuume kasvoi x1000 ja oli lähellä, etten olisi Sylviä napannut mukaani. Sylvi oli valloittava pieni neiti. Minusta tuntuu, että nyt kun minulla on niin kova koirakuume, niin niitä pieniä koiranpentuja vain putkahtelee silmieni eteen jostain. Varmasti ihan tahallaan. Ällöttäviä. Kuka nyt koiranpentua haluaisi.. Keskiviikon agitreeneissä oli tietysti yhdellä treenaajalla pentu mukana, se oli myös lähellä, etten laittanut pentua treenikassiin ja vienyt kotia. Mistä näitä koiranpentuja oikein tulee?
No agitreenit meni pennun läsnäolosta huolimatta hyvin. Ihme kyllä. Kontakteja Pesoselle piti hieman muistuttaa, mutta kun päätimme lopussa, että teemme nollat, niin nollat tehtiin. Ajalla ei ollut niinkään väliä.
Minusta Kiitorekussa on kiva treenata, koska siellä kaikki tsemppaa toisiaan ja se tuntuu yhtenäiseltä tiimiltä. En usko, että kovinkaan monissa seuroissa tälläistä tunnetta treenaajilla on. Ehkä se johtuu siitä, että meillä on SUPER mukavat valmentajat ja he osaavat muuntaa jokaisen treenikerran jokaiselle koirakolle sopivaksi.
Tänään torstaina kävin kaverin ja hänen Norjan harmaa- tai harmaa norjanhirvikoiran (en ole varma kumminpäin), Tirpan ja Laken kanssa kokeilemassa verijälkeä. Tirppa the metsästyskoira tietysti tajusi, että verta=saalis ja lähtikin pienen hortoilun jälkeen jäljelle. Lake ei niinkään innostunut verestä, vaan seuraili sitten Tirpan jälkiä. Päätin, että jos koira ei kerta ole metsästyskoira, niin teen sitten sille normaalia jälkeä, missä Lake onkin aika haka. Käytiin tekemässä tien toiselle puolelle vielä yksi verijälki Tirpalle ja sen aikaa, kun se muhi siellä, teimme Lakelle jäljet. Laken mielestä ne tosiaan olikin helppo nakki, vaikka oli kulmia ja muita epämääräisiä käännöksiä. Sitä en tiedä, miten hyvin Lake etsisi jäljet, jos niiden annettaisiin olla jonkin aikaa ja sitten vasta mentäisiin jäljelle. Pitääkin kokeilla joskus.
Jäljestäminen on kyllä hauskaa, tai se metsässä liikkuminen. Eipä näitäkään jäljestys taitoja osattaisi ilman Saimaan pelastuskoiria. Käytiin Laken nuoruusvuosina harjoittelemassa sitä muiden SAPEKO tyyppien mukana, mutta sitten se jäi. Mutta hyvät opit saatiin kuitenkin.
Eipä tässä muuta, huomenna treenailemaan Juulin kanssa ennen rallytokoa ja kohtahan tämäkin viikko on sillä selvä. Ainiin, ja päätin, että opetellaan Laken kanssa seuruu uudelleen alusta. Viimeviikon RT-treeneistä ei tullut mitään, kun Lake vain posotti etiäppäin seuraavalle kyltille, välittämättä siitä, tulenko minä perässä vai en. Niin ja kun rallytokovalmentajani kokeili seuruuta Laken kanssa, niin ei ollut mitään ongelmaa????? Minulla on varmasti joku käsi eri kohdassa tai joku pieni juttu, varmasti hiuksen haituva jossain, minkä Lake yhdistää johonkin ja jotakin. Huh, en tiedä. Päätin, että helpommalla pääsen kun opetan kokonaan alusta, kuin etsin sen pienen pienen virheen jostain mitä en itse näe. Eikös ne Bordercolliet ollut nopeita oppiimaan eli uusi liike kokonaan alusta ei pitäisi tuottaa ongelmia.


torstai 2. huhtikuuta 2015

Oman elämänsä Rocky

Viikko hurahtikii aika nopeesti. Nyt jo torstai ja pääsiäinen lähestyy pikavauhtia. Olen lupautunut ystävälleni, joka mursi käden jokusen aikaa sitten, että menen Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyihin juoksentelemaan hänen koiransa kanssa. Mitähän siitäkin tulee, kun en ikinä edes muista minkä rotuinen Neve on.. No mutta huumorilla ja kokemusmielessä lähden sinne.

Viime perjantain rallytoko treenit meni aika mukavasti. Lake taas into pinkeenä teki vaaditut liikkeet. Meille oli laitettu radalle hyppy. Lake tietysti luuli, että nyt harrastetaan agilitya, eikä rallytokoa ja lähtikin hakemaan hyppyä eri suunnasta mihin minä itse edes olin menossa. Nuo agiesteet on meille kyllä pahin häiriö. Ei muut koirat tai ihmiset kiinnosta niin paljon radalla, kuin puomi tai putki tai hyppy tai mitä ikinä hallin reunalla saattaa ollakkaan.

Kiitos Maijalle, joka yksikätisenä tämänkin videon kuvasi. :) Mielestäni rallytokoa on maailman tylsintä katsoa videolta, joten Maisa the moviemaker-lisäsi jotenkin ihmeen kaupalla musiikkia videoon kylkiäiseksi. Ja joo, meijän radat ei oo tosiaankaa mitää puhtaita, mut ehkä siks myö treenataankii. :)

Sain myös vaihdettua treenipäivää Pesosen kanssa keskiviikoksi. Meillä oli ensimmäiset treenit uudessa ryhmässä eilen ja olen ihan poikki niiden takia. Mutta mahdottoman hauskaa kuitenkin oli! Kävimme myös maanantaina treenailemassa, kun ostin entisestä ryhmästäni vielä yhdenkerran treenipaikan. Oli hauskaa keskittyä vain tiettyyn asiaan ja harjoittelimmekin takaaleikkauksia, mitä ihmeellisempiin kohtiin. Hyvin nekin treenit meni, Pesoselle kai piti vain muistutella mieleen miten se takaaleikkaus oikein toimikaan. Huomasin myös maanantain treeneissä, että en ollut tehnyt Pesosen kanssa sitä, että lähetän kepeille ja vaihdan itse puolta. Ensimmäisesessä kokeilussa Pesonen hämmentyi täysin, että mihin ohjaaja oikein jäi, mutta pienen kertauksen jälkeen koira meni mitä mahtavimmin.

Kaikki puhuu minulle SM-kisoihin lähtemisestä. Minun mielestäni koko asiahan on hyvittava, koska Maisa, joka ei ole kisannut kolmosissa kuin 5 kertaa, lähtisi Ouluun SM-kisoihin. Kokemuksena se olisi kyllä mitä mahtavin. Meiltähän puuttuisi enää 5 nollaa ja koska tuplanolla on jo taskussa, niin eikai tämä mikään mahdoton tehtävä olisi. Minulla vain on sellainen olo, että monet tekee hurjasti töitä sen eteen, että pääsee SM-kisoihin ja myö tai no oikeastaan mie luikkisin vaan sinne muitten joukkoon ilman niinsanottua ''työtä'', koska on superhyvä koira matkassa. Sattuma tai kohtalo, en tiedä, mutta ehkä tätäkin asiaa pitää hiukan sulatella, mutta jos mahollisuus olisi niin miksipäs ei?

Siirrytäänpäs Pesosesta takas Lakeen. Kävimme kaverini kanssa tiistaina koirauimalassa. Ulkona satoi räntää ja oli kylmä ja kaikkea muutakin, niin päätimme, että jos lähtisimme uittamaan koiria, niin voisimme samalla pestä ne ja ne saisi hyvää liikuntaa siinä samassa, eikä ehkä tarvitsisi lähteä myöhemmin enään tarpomaan ulos tunnin lenkkiä.
Lake ja Veeti tulee ihan hyvin toimeen, aina niin kauan kun Lake sietää ja jaksaa katsoa Veetin pentuilua. Altaaseen Lake ei tietysti voi mennä samaan aikaan Veetin kanssa, koska ''jokaisen täytyy osata uida itse, eikä yrittää uida toisen selkään''... :D Se oli se kerta, kun Lake huomautti tästä Veetiä.


Tosi hieno kuva Veetistä.

Make ja Sorsa

Huomisia rallytokotreenejä odotellessa, näkemisiin!

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Huippuviikko

''Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti! Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!''

Kuopion reissusta selvittiin mainiosti Laken kanssa. Loppuviikosta kerrostalon porraskäytävääkään ei tarvinnut pelätä, eikä siellä muutenkaan ollut niin kamalaa. Lake rauhoittui erittäin hyvin sisätiloissa. Ja vaikka meitä oli isompikin kööri pienessä kaksiossa, niin Lake ei ollut moksiskaan, jatkoi vaan nukkumista. Myös pallo, jonka siskoni oli ostanut hänen tulevaisuuden koiralleen, kiinnosti Lakea kovasti. Lake, joka ei ikinä ole pitänyt palloista juoksenteli sen pallon perässä ja toi sitä heitettäväksi.

Lenkkeiltiin kyllä todella paljon. Kävimme Puijon tornilla pettymässä, miten matala se torni olikaan, sekä kiersimme kaikki ummet ja lammet. Kerrostalossa kun asusteltiin, eikä koiraa voinut päästää ulos tuosta noin vain pissille, minulla oli kokoajan sellainen olo, että ''nyt ulos, Lakella on hätä'', vaikka olisimme juuri ulkonta tulleet. Mutta toisaalta se oli ihan kiva, koska silloin tuli oikeasti ulkoiltua enemmän, kuin se sama peruslenkki mitä täällä Lappeenrannassa käpytellään. Kyllä Kuopio oli ihana kaupunki. Kotoisa ja viihtyisä, sellainen mihin voisi itsekkin muuttaa. Eikä Hukka-Putkikaan sijainnut kaukana!
Näytetää Lakenkaa ain tälle ku otetaa selfiee!
Minä lähdin torstaina junalla (Lentävällä Kalakukolla) kohti Lappeenrantaa, mutta jätinkin koiran vielä Kuopioon siskolleni, koska minulla oli perjataina iltavuoro 24 asti ja seuraavana aamuna lähdin Lahteen kansainvälisiin koiranäyttelyihin seuraneidiksi. Onneksi vanhempani menivät perjantaina Leppävirralle viikonlopuksi, joten he ottivat koiran matkaan sunnuntaina ja toivat kotiin.
Ikkunasta piti vähän haistella ulkoilmaa. :)
Olen pari kertaa aijemmin käynyt koiranäyttelyissä ihan huvin vuoksi katselemassa millaista siellä on. Yleensä olen ollut sitä mieltä, että en tarvitse tuomareita arvostelemaan minun koiraani, minulle se on kaikista paras. Muutenkin näyttelyt on vähän hupsuja ja huomasin kyllä, että pitää olla vähän hupsu itsekin, että sinne menee.. :D No kuitenkin, minulle taisi pieni näyttelyinto syttyä. Koira expertti Anni kertoi minulle hieman näyttelyistä ja siitä kuinka hauska sinne on mennä tapaamaan saman rodun kasvattajia, sai myös minun mielenkiintoni heräämään. Minusta ei kuitenkaan tule hullua koiranäyttelyintoilijaa, mitä muunmuassa näin tuolla Lahden kv näyttelyissä.
Hennan Japaninpystykorva Minni oli rotunsa paras pentu (jos oikein muistan ja ymmärsin), eli ei turhaan lähdetty Lahteen asti. Onneksi sinne oli aika helppo ajella ja se messukeskus olikin aika lähellä.
Elegantti nainen!




No sitten tietysti tiesin, että näyttelyissä on mielettömästi koiratarvikkeiden myyjiä sun muita kaupustelijoita, niin päätin ottaa niistä kaiken hyödyn irti. Mukaan tarttui Hurtan viilennystakki kokoa 55, mikä on Lakelle hiukan liian pieni ja koira näytti aivan koppakuoriaiselle tuo loimi päällä.. :D Normaalisti tuo olisi maksanut lähemmäs 80e, mutta ostin sen 15 eurolla, mikä ei kyllä ollut yhtään pahan hintainen. No ehkä tuo sopii sitten sille miun tulevaisuuden koiralle, jos ei Lakelle.
Sitten tietysti ostin Berran uuden fleece-hihnan, kun edellinen hajosi koiran riekkumisesta. Se vaan napsahti poikki tuolta juuresta, niin päätin hankkia uuden, kun tuo hihna on kuitenkin niin hyvä kädessä, sekä joustaa mukavasti. Lake kun on sellainen, joka repii ja vetää hihansta, kun lähetään lenkille, koska on niin innoissaan, joten tuo hihna ei ainakaan vahingoita hampaita. Ostin Berralta lisäks tuon punotun fleece-lelun, missä ei oo sitä nailon nyöriä sisällä. Ne on hyviä treeneissä.
Näin HAU HAU:n (tai jokuu sen tyylisellä) kojulla sorsan. Tiesin, että Lake tykkäis siitä, koska sorsa ja niinhän se tykkäskin. Nyt se on sen lemppari, koska se pitää erilaista ääntä toisinkuin muut vinkulelut. Siitä samasta kojusta tarttui myös kurre matkaan. Nyt Lakella on niin paljon leluja, että ei näköjään itsekään tiedä millä leikkisi..
Lopuksi löysin sieltä joitain suomalaisia hirven nahasta tehtyjä luita, missä ei pitäisi olla mitään lisäaineita tai muuta moskaa. Jos mie ite en syö lisäaineita tai muita ylimääräisiä haitta-aineita, niin miksi pitäisi miun koirankaa? :) No kuitenkin, Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyitä odotellessa! 



Tänään meillä oli treeneissä ihan sairaan hauskaa! Radalla oli 28 estettä, mikä oli aika hurja määrä ja kunto oli koetuksella, mut silti se oli kyllä tosi kiva. Hauska. Alkuosa treeneistä ei oikeen sujunut, mut kun pääsin seuraamaan toisia sivusta ja kertailemaan rataa, niin kyllähän se muistui mieleen. Piti kai tsempata itselle ja koiralle se, et nyt tulee nollat ja lähellä oltiinkiin. Sanoisinko, että jäi erittäin hyvä mieli noista treeneistä. Kiitos Kiitorekku!

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Tuplanolla

No kyllähä mie nyt aijon hehkuttaa! Toiset yhteiset kisat Pesosen kanssa ja tulokset tuli. Nollat A sekä B radalta, jotka olivat agilityratoja. Saan olla niin ylpeä Pesosesta! JEE!
Viimeviikkosissa treeneissä meidät pistettiin suorittamaan rataa vaan uudelleen ja uudelleen, että varmasti onnistuu ja näköjään sellasesta hiulaamisesta oli hyötyä. Tästä ei pääse muutakuin ylöspäin! Samaisen viikon rallytokotreenit jäi välistä, koska minun työni tuppaa aina välillä haittaamaan harrastusta. Sellaista se elämä välillä on..
Myös meidän tämänpäiväiset agilitytreenit jää Pesosen kanssa välistä, kun lähdin Laken kanssa Kuopioon siskoni luokse. En ole aijemmin täällä käynyt, kuin ihan ohikulkumatkalla tai nopeasti vain pyörähtämässä. Suunnitelmissa olisi ainakin lähteä lenkkeilemään Puijon tornille ja shoppailemaan Matkukseen. Melkein viikon olen täällä, joten uskon, että ehdimme tehdä vaikka ja mitä.
Lakelle tämä uusi kaupunki on hieman stressaava paikka. Läähättää, kuulostelee eikä meinaa oikein rauhoittua millään, saatika nukahtaa. Uusia hajuja on liikaa, eikä oikein tajua, että missä ollaan.
Lake ei ole aijemmin pelännyt kerrostaloja, mutta nyt se oli aivan kauhuissaan, kun joutui astumaan hissistä ulos porraskäytävään, jossa oli liukkaat lattiat ja kaiteista näkyi läpi portaikkoon. Siskoni totutti vuosia sitten Laken kerrostaloelämään, kun hän asui Helsingissä. Siellä kaikki sujui hyvin ja voisinpa sanoa jopa, että koira viihtyi siellä. No Laken on erilaisiin asuntoihin totuttava, jos minä pääsen opiskelemaan ensi syksynä.
Tästäpä vielä eiliset agiradat videoina; Alkuhaparoinnista huolimatta, päästiin puhtaasti loppuun asti!





Jos nää videot ei toimi tai tää sivu näyttää hassulle, niin se johtuu siitä, että kirjoitan siskoni MacBookilla, enkä tosiaan osaa käyttää tätä.. Palataan taas asiaan!

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Tavoitteena tulos

Taas treenattiin viime perjantaina rallytokoa. Ne treenit menikii vähän miten sattuu, kun Lake oli niin innoissaan, että ei malttanut oikein kuunnella ja teki vähän omiaan. Yritin tsempata ja virittää koiraa treenaamiseen, mutta se ei näköjään toiminut kunnolla. Seurattiin liian edessä, kaadettiin kylttejä ja oltaisiin mielellään kiivetty A-esteellekkin. Näistä meidän treenit koostu. No mukavahan siellä on käydä myös moikkaamassa muitakin treenikavereita.
IMAKK:in agikisoihin olisi enään 4 päivää. Miulla on jo nyt perhosia mahassa ja melkein oksennan jännityksestä. Ei pitäisi ajatella niitä kisoja, niin ei jännittäisi. Miun tavoite siellä kisoissa on saada tulos. Oli se sitten 0 tai 5, mutta kunhan tulee tulos eikä hykyä. Kolmosluokassa kaikki ajattelee, että hylky on parempi kuin virhepisteet, mutta se kun meet ykkösistä suoraan kolmosiin, niin olisi kiva selvitä radasta ilman virhettä ensimmäisellä esteellä. Eikä suoriteta sitä väärään suuntaan. Tai mennä keppien läpi putkeen, koska putket on kivoja.
Meillä on ollut treeneissä Pesosen kanssa ongelmia takaaleikkauksissa. Ei meinaa millään hypätä hyppyä jos leikkaan takaa ja jatkan matkaani. Ehkä se toimii isommalla radalla. Toivottavasti. Pesonen on myös käynyt pyörähtelemään kesken radan ja saatan kadottaa koiran sen takia. Enkö anna tarpeeksi ohjeita vai onko ohjeeni vaan liian epäselvät? Aijemmin en ole huomannut, että se tekisi niin, mutta edellisissä treeneissä hukkasin koiran sen takia. Meidän tiimityöstä löytyy vielä paljon hiottavaa...
Näihin tunnelmiin, näkymisiin!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Hyppyjä & Seuraamisia

Miulla olikii pien hiljaiselo tässä, kun läppäri oli niinsanotusti armeijan leivissä, enkä jaksanu käyä näpyttelemää mitää tekstiä ipadilla. Mutta tosiaan, treenattu on, ja kaikkea ollaan puuhasteltu koirien kanssa.
Viime maanantain treenit oli kyllä sellaset hyvän mielen treenit taas. Koira meni todella hyvin koska pieniä virheitä ei lasketa. Meillä kun on 2 rataa Kiitorekulla, helpompi ja vaikeampi, niin tehtiin sitä vaikeampaa, mikä oli tosi kivan oloinen.
Miun pitäis miettiä Pesoselle joku vapautuskäsky kontakteilta, kun aluks se oli tosi epävarmaa, että milloin saa vapautua ja milloin pysytään paikallaan. Vapaa-sanaa mie oon yrittäny nyt täs käyttää mut välillä se tuppaa unohtumaa ja mie en oikee oo varma et mitä Pesosen omistaja käyttää vapautussanana.
Tiistaina oli IMAKK:in kisoihin viimonen ilmottautumispäivä. No tämän minä huolehdin tuntia ennen ilmojen sulkeutumista. Kaiken lisäks lisenssikii oli vielä ostamatta, mut onneks sain itteni ilmotettua sinne pienten kömmähdyksien kautta. Hyvä minä! Salaa toivon näkeväni Laken kasvattajan siellä kisoissa, että saisin mennä vaihtamaan kuulumiset hänen kanssaan.
Eilen keskiviikkona kävin Ullan kanssa kisapuistossa treenailemassa seuraamista. Sain kyllä niin paljon hyviä vinkkejä seuraaviin treeneihin, et itse en olis ees tajunnu sellasia, siksipä ne olikin niin tarpeellisia. Leikki on kaiken a ja o. Miusta on myös kiva kun Ullalla on koira samasta kennelistä kuin Lake, niin hän antoi myös vinkkejä miten tuollaisen koiran kanssa pärjää. Ullan Retu on ihan kuin Lake. En ymmärrä edes miten voi olla niin samanlailla käyttäytyvä koira.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Reenejä

Viime perjantai meni rallytokoilun parissa. Lake oli taas nii innoissaa, et alku meni meillä vähä sählätessä ja rauhotellessa koiraa. On kyllä kiva käyä treenaamassa kun on niin mukavaa porukkaa siellä.
Ollaan tehty nyt paria uutta avo-luokan liikkeitäkii, alokasluokan lisäksi, mikä on kyllä virkistävää. Kiitorekulla järjestettiin myös Tuija Kokkosen alo ja avo-rallytoko kursseja näinä viikonloppuina, mut mitäs myö vielä avo-luokan kylttejä opettelemaan, kun ei olla eden alokasluokan kisoihin päästy. Käytiinkin Laken kanssa silloin se rallytokon-alkeet Tuijan kurssilla ja se oli kyllä mukavaa, kun oli hyvä kouluttaja ja tehtiin myös ratojakin, eikä pelkästään yksittäisiä kylttejä.
Meijän pitäis Laken kanssa harjotella tuota seuraamista.. Niinkuin Tiina sanoi, että olis hyvä jos joku pystyis kattomaan sivusta, milloin koira on oikeassa kohdassa, että koiran voisi palkata siihen. Yksin kun sattuu palkkaamaan koiraa joskus liian taakse tai liian eteen, kun en oikein hahmota missä se hyvä kohta oikein on.
Maanantaina pääsin pitkästä aikaa agin parii. Kaks viikkoa sitten olin kovassa flunssassa, niin ajattelin parannella sen pois ja viimeviikon maanantaina sattui työvuoro juuri treenien kanssa päällekkäin. Oli kyllä iha mielettömän kivaa touhua pitkästä aikaa, vaikkakin Pesosella oli taas oma tahto ja teki asiat niinkuin hän halusi... :D Liekö juoksut vaikutti asiaan? (Kyllä, Pesonen on tyttö.) Mutta tosiaan, välistävetoja ja rytmittämisiä meijän pitää ehottomasti harjotella. Mut muuten kyllä rata sujui hyvin, lukuunottamatta sitten niitä paria kohtaa.
Lappeenrannassa olis nyt maaliskuussa kahdet agilitykisat peräkkäin. LAU:n järjestämiin en pääse, koska koira ei ole lappeenrannassa, mutta ehkä sitten niihin seuraaviin, jotka ovat IMAKK:n järjestämät. Jännittää jo valmiiks, mikä ei ollu yllätys, koska oon ihan kauhee jännittäjä.
Näihin tunnelmiin, kivaa loppuviikkoa! :)

torstai 19. helmikuuta 2015

Tottishuumaa

Miun tekis iha hirveesti mieli alottaa myös tokon treenaaminen Laken kanssa. Olen vähän katsonutkin niitä liikkeitä mitä toko alo-luokassa olisi ja kyllä tekisi mieli päästä porukalla treenaamaan. Laken kanssa on vaan se ongelma, et maahanmenossa se saattaa kallistua toiselle lonkalle, eli röhnöttää siinä, eikä makaa sillä ''oikealla'' tavalla.
Joskus Laken pentuaikoina käytiin tokon alkeiskurssi, mutta sitten se oli jotenkin tosi tylsää ja puuduttavaa, kun samassa ryhmässä oli 15 muuta koirakkoa.. Ja silloin siinä oli myös se, että jos et tuntenut ketään sieltä, niin sinua katsottiin ''mitä hittoa teet täällä''-ilmeellä. Uskon, että en ole ollut ainut, kuka on kokenut tuon saman.
Kerran käytiin myös ennen meidän rally-toko treenejä harjoittelemassa ryhmäpaikkamakuuta treenikaverin ja agilityvalmentajani kanssa. Silloin se into varmasti iski tokoon. Aijemmin olen ajatellut, että ei sellaista armeijatouhua ja pilkunviilaamista jaksa, mutta kun on sivusta ja youtubesta katsonut jonkun treenejä, niin on itsellekkin tullu pieni polte siihen. Eipä tässä muu auta kuin puskea iloisella mielellä mukaan ja yrittää päästä treenaamaan muidenkin, kuin itseni kanssa.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kyllä latua riittää

Huh heijaa! Käytiinkii Jennin ja koirien kanssa tänään hiihtelemässä. Hiihettiin Pappilanniemestä Karhusaareen. Matkaa oli varmaa alle 1km, mutta kyllä se rankkaa oli, kun tuuli ja lumi oli peittänyt hiihtoladun osittain ja oli vielä plussakeli, eli sukset tökki kokoajan.. :D Mutta tämäpä ei meidän menoa haitannut ollenkaan!
Mukavaa oli ja tämä Karhusaaren laavu on vissiinkin aika suosittu retkeilypaikka, kun siellä oli paljon makkaranpaistajia ja muita retkeilijöitä, joista Lake tietysti päätti ottaa kaiken hyödyn irti. Pieni hellyyttävä sinisilmäinen katse makkaransyöjiin päin, niin johan alkoi makkaroita tippumaan maahan.. Olen kyllä iloinen siitä, miten hyvin Lake käyttäytyi, vaikkakin oli paljon lapsia ja muitakin koiria paikalla.
Pentusista sen verran, että olen kyllä iloinen, että minulla on tuttuja, jotka auttavat minua etsimään sitä oikeaa yhdistelmää. On sellaisia yhdistelmiä, joista en edes tietäisi, jos minulle ei oltaisi vinkattu niistä. On myös asioita mitä itse unohdan tutkia ja kysellä kasvattajilta, joten olen kyllä kiitollinen, että on osaavia ihmisiä ympärillä. Kiitos siis siitä. :) Tässä pari kuvaa tämänpäiväiseltä hiihtoretkeltä, kuvat on kivoja. :)

Lappeenrannan vesitorni näkyy taustalla

Tahvo ja Aku poseeraa

Pörrö


Lake ymmärti tän vetohiihdon väärin..

Jenni ja koirat

maanantai 16. helmikuuta 2015

Ihana aurinko

Ei vitsi että ärsyttää, kun ei pääse treenaamaan. Työt on sellaset et ne tuppaa häiritsemään harrastusta. No ens maanantaina sitten!
Tänään kuitenkin käytiin aamulla Hennan ja japaninpystykorva Minnin kanssa ulkoilemassa. Oli aika mukavaa kävellä kaupunginlahdella, kun sinne joku oli ajanut latupohjaa, missä pystyi käpyttelemään. JA MIKÄ KELI! Aivan mahtava! Maanantai aamupäiväksi siellä oli aika paljon kulkijoita, mikä ei tosin koirien menoa haitannut yhtään. :) Tästä parit kuvat ja sitten miun pitääkin rientää töitten pariin!





sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Normaali koira

Meillä ollaan oltu nyt ilman kipulääkettä 4 päivää. Näyttäisi siltä siis, että kuuri tehosi. Lake alkoi siis 2 viikkoa sitten näyttämään kivun merkkejä. Ei antanut koskea ja murisi aina jos meni liian lähelle. Aamuisin juoksi minua karkuun ja väisti liikkeitäni erittäin voimakkaasti. Silloin tajusin, että nyt on jotain vialla. Eläinlääkäri määräsi Lakelle 14 vuorokauden kipulääkekuurin.
Lakelle kun kuvattii lonkat erittäin huonoksi, niin kipu saattoi johtua niistä. Koira ei kyllä ole ikinä ontunut tai mitenkään muutenkaan näyttänyt kivun merkkejä, minkä takia huonot lonkat olikin yllätys minulle. Nyt myöhemmin kun tiedän, mitkä lonkat Lakella on, niin olen kiinnittänyt huomiota vielä entistä enemmän sen käyttäytymiseen ja liikkeisiin. Jollain tapaa yrittänyt kuulostella kipua. Nykyisin se kirputtaa etutassujaan, mutta ei näytä oikein muita eleitä mikä viittaisi kipuun.
No, kuitenkin, kipulääkitys tehosi ja toivon suuresti, että Lakella ei ole nivelrikkoa. Se on kuitenkin hyvin mahdollista. Nyt mennään Nutrolin Nivelen voimalla. Lake on lääkityksen jälkeen ollut kuin eri koira. Iloinen ja leikkisä, eikä tuijota epäilevästi tai ole muutenkaan outo. Tervehtii minuakin aivan eri tavalla kuin ennen, mistä lie johtuu... Jos joutuisin kuvauttamaan koiran myöhemmin uudelleen, niin kyllä satsaisin sitten rahani virallisiin lonkkakuvauksiin, jotta saisin tiedot näkyviin koiranet:iin. Aijemmin kun ajattelin, ettei tarvitse virallisia koska en laita Lakea jalostukseen, niin eihän ne viralliset tarvitse olla.. Jälkikäteen tajusin, että olisi ollut hyvä laittaa kuitenkin ne virallisiksi, jotta muut ihmiset näkisivät, että millaista jälkeä siitä yhdistelmästä on tullut. Kuulostan katkeralta koiranomistajalta, mutta kerron vain faktat tästä meidän tapauksesta. :D
Ainakin lihakset ovat kunnossa.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Mietintämyssy

Sen oikean pennun etsiminen on kyllä haastavaa. Tajusin yhtenä päivänä, että yritän tietyllä tapaa ''kaupitella'' itseäni kasvattajille. Sähköpostit alkavat aina sillä, kuinka kerron itsestäni, mitä teen nykyisin ja mitä tulisin tekemään uuden mahdollisen koiran kanssa sekä miksi juuri minä olisin hyvä koiran omistaja. En kyllä haluaisi olla tuossa kasvattajan roolissa.. :D
MUTTA, jos olisin kasvattaja, pyrkisin sellaiseen yhdistelmään, jossa olisi minimoitu koirien sairaudet tai muut viat. Jos on vaihtoehtona lonkkavikainen tai epileptikko, niin minkä ihmeen takia niitä pentuja silloin pitää tehdä, jos sieltä ei tule terveitä kuitenkaan? Olen miettinyt sitä jo pitkään ja voisin keskustella tästä aiheesta vaikka koko päivän, koska se suututtaa minua niin kovin. Lake on yksi esimerkki tästä. Meidän perhe, ensimmäistä koiraa hankkimassa, ei todellakaan tiedetty mitä tarkoittaa se, että pennun emän lonkkakuvat ovat olleet paneelissa 4 kertaa, että ne saadaan väkisin C/C ja se, että emme nähneet emää silloin, kun kävimme katsomassa pentuja. Ei ensimmäistä koiraa hankkiessa vain tajua tuollaista, kun on aivan hurmoksessa pienestä pötikästä, joka ryömii jalkojen alla.
Olen kuitenkin huomannut, että koiria on mielestäni kahdenlaisia. Niitä, jotka ovat JEE IHMINEN, IHANAA ja niitä jotka ovat ystävällisen välinpitämättömiä ihmisiä kohtaan. Kyllä mielummin ottaisin pennun tuosta ensimmäisenä mainitusta koirasta, koska luonne periytyy niin vahvasti, mutta sitähän ei tiedä, mitä luonto tuo tullessaan. Laken sisko ja isä, jonka olen tavannut, ovat aivan ihania koiria, sellaisia jotka voisin ottaa milloin vain itselleni. Lake vain on vähän erilainen kaveri.
Olen myös tavannut erittäin ystävällisä ja kivoja kasvattajia. Tämä tekeekin koiran hankkimisesta hieman vaikeampaa. Monet ovat erittäin hyviä puhujia ja kaupustelusanat osuvat kyllä tunteisiin. Minulle tulee jopa omatunnon tuskia siitä, että sanon ettei tässä pentueessa ole minulle sitä oikeaa, vaikka pennut ovat syötävän suloisia. Vanhempien geenit kun vaikuttaa pentuihin niin paljon. Toivottavasti se oikea, mikä lie se sitten onkaan, löytyy joskus. 
Eipä tässä muuta, hyvää ystävänpäivää ihmiset! :)

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Täällä taas

Olen jo pitkään suunnitellut aloittavani kirjoittamaan taas blogia. Aijemmat blogit kaatuivat siihen, kun ei jaksanut tai ei ollut aiheita, joista kirjottaa. Toivottavasti tähän blogiin tulisi tekstiä, enkä unohtaisi tätä.
Tässä blogissa siis kerron siitä, mitä teemme koirani kanssa tai ylipäätään mitä tapahtuu meidän arjessa. Olen myös suunnitellut hankkivani toista koiraa ja ajattelin kertoa mietteitäni pennun etsimisestä ja siitä miten tämä projekti etenee. Voi olla, että pentu tulee kesällä, vuoden päästä tai sitten viiden vuoden päästä, kunnes se oikea löytyy. 
Joten tervetuloa lukemaan kirjoituksiani ja seuraamaan meidän arkea. :)