Metsäkoira

Lappeenrannan all breed dog show, se oli tämän viikonlopun teema. Oli kyllä aika huippua kaikinpuolin ja mitä erikoisin kokemus oli mennä jopa itse terrierikehään. Se jos joku oli kokemus sanon minä. Kiitos suuresti Maija, että päästit miut, kokemattoman ihmisen sinne ja annoit minulle mahdollisuuden tunnustella näyttelyitä. Ehkä jopa pieni into mätsäreihin saattoi syttyä.
Maanantaina, eli Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyiden toisena päivänä, tapasin siellä paljon tuttuja. Kyllä huomasi oman rodun olevan näyttelyissä, kun sai käydä jututtamassa yhtä sun toista tuttua kehän laidalla. Myös tutut koirat pärjäsi, mikä oli mahtavaa!

Tiistaina kävin tapaamassa ystäväni Bordercollie pentua, sitä ei tosin olisi pitänyt tehdä. Pentukuume kasvoi x1000 ja oli lähellä, etten olisi Sylviä napannut mukaani. Sylvi oli valloittava pieni neiti. Minusta tuntuu, että nyt kun minulla on niin kova koirakuume, niin niitä pieniä koiranpentuja vain putkahtelee silmieni eteen jostain. Varmasti ihan tahallaan. Ällöttäviä. Kuka nyt koiranpentua haluaisi.. Keskiviikon agitreeneissä oli tietysti yhdellä treenaajalla pentu mukana, se oli myös lähellä, etten laittanut pentua treenikassiin ja vienyt kotia. Mistä näitä koiranpentuja oikein tulee?
No agitreenit meni pennun läsnäolosta huolimatta hyvin. Ihme kyllä. Kontakteja Pesoselle piti hieman muistuttaa, mutta kun päätimme lopussa, että teemme nollat, niin nollat tehtiin. Ajalla ei ollut niinkään väliä.
Minusta Kiitorekussa on kiva treenata, koska siellä kaikki tsemppaa toisiaan ja se tuntuu yhtenäiseltä tiimiltä. En usko, että kovinkaan monissa seuroissa tälläistä tunnetta treenaajilla on. Ehkä se johtuu siitä, että meillä on SUPER mukavat valmentajat ja he osaavat muuntaa jokaisen treenikerran jokaiselle koirakolle sopivaksi.
Tänään torstaina kävin kaverin ja hänen Norjan harmaa- tai harmaa norjanhirvikoiran (en ole varma kumminpäin), Tirpan ja Laken kanssa kokeilemassa verijälkeä. Tirppa the metsästyskoira tietysti tajusi, että verta=saalis ja lähtikin pienen hortoilun jälkeen jäljelle. Lake ei niinkään innostunut verestä, vaan seuraili sitten Tirpan jälkiä. Päätin, että jos koira ei kerta ole metsästyskoira, niin teen sitten sille normaalia jälkeä, missä Lake onkin aika haka. Käytiin tekemässä tien toiselle puolelle vielä yksi verijälki Tirpalle ja sen aikaa, kun se muhi siellä, teimme Lakelle jäljet. Laken mielestä ne tosiaan olikin helppo nakki, vaikka oli kulmia ja muita epämääräisiä käännöksiä. Sitä en tiedä, miten hyvin Lake etsisi jäljet, jos niiden annettaisiin olla jonkin aikaa ja sitten vasta mentäisiin jäljelle. Pitääkin kokeilla joskus.

Jäljestäminen on kyllä hauskaa, tai se metsässä liikkuminen. Eipä näitäkään jäljestys taitoja osattaisi ilman Saimaan pelastuskoiria. Käytiin Laken nuoruusvuosina harjoittelemassa sitä muiden SAPEKO tyyppien mukana, mutta sitten se jäi. Mutta hyvät opit saatiin kuitenkin.

Eipä tässä muuta, huomenna treenailemaan Juulin kanssa ennen rallytokoa ja kohtahan tämäkin viikko on sillä selvä. Ainiin, ja päätin, että opetellaan Laken kanssa seuruu uudelleen alusta. Viimeviikon RT-treeneistä ei tullut mitään, kun Lake vain posotti etiäppäin seuraavalle kyltille, välittämättä siitä, tulenko minä perässä vai en. Niin ja kun rallytokovalmentajani kokeili seuruuta Laken kanssa, niin ei ollut mitään ongelmaa????? Minulla on varmasti joku käsi eri kohdassa tai joku pieni juttu, varmasti hiuksen haituva jossain, minkä Lake yhdistää johonkin ja jotakin. Huh, en tiedä. Päätin, että helpommalla pääsen kun opetan kokonaan alusta, kuin etsin sen pienen pienen virheen jostain mitä en itse näe. Eikös ne Bordercolliet ollut nopeita oppiimaan eli uusi liike kokonaan alusta ei pitäisi tuottaa ongelmia.